Art of Communications Management

Eräässä yrityksessä oli havahduttu tilanteeseen, jossa koettiin että erilaisia toimittajia ja järjestelmiä tuntui olevan liikaa. Tämä havainto pani yrityksen johtoryhmän miettimään kokonaisuuden parempaa hallintaa. Yksi syy oli myös se, että yritys oli vuosien saatossa itse kehittänyt monia ”erityistarpeisiin” tehtyjä järjestelmiä.  Näiden ylläpito oli osoittautunut yllättävän kalliiksi.

Tietohallinnon parissa työskentelevät henkilöt miettivät, että miten voisi muodostaa nykyistä laajempia loogisia kokonaisuuksia. Alustava mietintä oli tuottanut mm. yhden ”loogisen ryhmän”, jossa oli tietoliikenneyhteydet, puhelinjärjestelmät ja matkapuhelinliittymät.

Tuollainen ryhmittely voi kuulostaa loogiselta, koska noita kaikkia on saanut ja saa vieläkin puhelinyhtiöltä. Jos asiaa katsoo vähänkään tarkemmin, huomaa että kokonaisuus on looginen vain puhelinyhtiön näkökulmasta – ei asiakkaan, eikä tarpeen. Nykyisin ei oikeastaan pitäisi olla ollenkaan erikseen ”puhelinasioita”.

”Yhdeltä kaikki, niin on sitten yksi vastuullinen” saattaa myös tuntua tuollaisessa tilanteessa houkuttelevalta. Yksi vastuullinen on tässäkin tilanteessa totta – ostava yritys on edelleen vastuussa, ei vastuuta voi ulkoistaa, seuraukset jäävät joka tapauksessa yrityksen itsensä kannettavaksi.

Yhden vastuullisen harhan ei pitäisi antaa hämätä. Kannattaa myös miettiä mikä yritys voisi olla kaikessa parempi kuin mikään toinen yritys missään asiassa? Ei liene uskottavaa, jos joku yritys on keskittynyt olemaan kaikissa asioissa paras. Suuruus tuo väistämättä myös jäykkyyttä – kenelle asiakkaalle jäykkyydestä on hyötyä jatkuvasti nopeammin muuttuvassa toimintaympäristössä?

Miten kokonaisuutta voisi ajatella toisella tavalla?

Tietoliikenneinfrastruktuuri on selkeä kokonaisuus, joka pitää ainakin suunnitella yhtenäiseksi ja hallituksi.  Kuinka monta toimijaa sen toteuttamisessa ja ylläpidossa on, onkin jo kokonaan eri juttu.

Infran päällä käytetään sovelluksia, joita on saatavissa erilaisiin tarpeisiin sovellustoimittajilta. Sovellusten tarvetta ja yhteensopivuutta pitää arvioida yrityksen tarpeen mukaan. 

Uutena sovelluskokonaisuutena on noussut yritysten tietoisuuteen kommunikaatiosovellukset. Näillä tarkoitetaan sovelluksia, joita yritykset käyttävät sisäiseen ja ulkoiseen viestintään. Puhelimen rinnalle on vakavasti otettavaksi käyttömuodoksi tullut monimuotoinen viestintä, joka pitäisi myös hallita. Haasteena on saada kootuksi mielenkiintoisista sovelluksista yrityksen tarpeen mukainen yhtenäinen kokonaisuus. 

Kommunikaatiosovellukset liittyvät läheisesti myös asiakkuusratkaisuihin, joten tämäkin ulottuvuus kannattaa huomioida jo alkuvaiheessa.

Benemen keskittyy ratkaisemaan yritysten kommunikaatiotarpeet yhtenäisellä ja joustavalla tavalla tarjoamalla yritykselle selkeän palvelukokonaisuuden. Keskittyminen kommunikaatiosovellusmarkkinaan näkyy mm. siinä, että Benemen tarjoaa ainoana markkinoilla kokonaisuuden, jossa kontaktien reititys (ohjauslogiikka), tavoitettavuudenhallinta ja johtamista tukeva raportointi ovat yritystasolla yhtenäisiä käyttötavasta riippumatta.


 

Toimittajan roolissa törmää joskus erikoiseen tapahtumaketjuun: 

Lähtökohtana sanotaan olevan ”käyttäjien tai liiketoiminnan tarve”. Tästä on syntynyt projekti, tai hanke, jota hoitamaan on nimetty yksilö tai ryhmä, jos homma ei jo viran puolesta kuulu jollekin. Hanketta varten määritellään tarvittavat resurssit. Tältä pohjalta lähdetään sitten hakemaan tarpeen mukaista ratkaisua. Tähän asti kaikki kuulostaa ihan hyvältä, mutta…

Joissain tapauksessa on menty jo peruuttamattomasti metsään ennen hankintaa, koska:

Käyttäjän tarve syntyy tiedosta. Käyttäjä tarvitsee vain sellaista mitä hän tietää/on kuullut olevan olemassa.

Monessa yrityksessä käyttäjille/liiketoimintavastuullisille kerrotaan mahdollisimman vähän mahdollisuuksista, koska ”muuten ne rupeavat haluamaan kaikenlaista.”

Hanke pyritään ratkaisemaan niillä keinoilla, joilla se on ennenkin ratkaistu. Onko tämä kehityksen kannalta optimaalista?

Ratkaisusuunnitelma ja resursointi syntyvät edellä mainittujen jyrkkien rajausten perusteella.

Kun ostaminen tapahtuu tässä viitekehyksessä, jäävät hyödyt usein saavuttamatta. Pahimmillaan valittu tie estää uusien ja innovatiivisimpien hankkeiden toteuttamisen myös jatkoprojekteissa.


Asia voitaisiin ratkaista ehkä kokonaan toisella tavalla, joka voisi olla yrityksen kannalta dramaattisesti kannattavampaa. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista edellä kuvatussa tapauksessa, koska:

”Se ei ole käyttäjien tarve”.

”Tuo on kyllä mielenkiintoinen, mutta ei kuulu tähän projektiin ja minä en halua laajentaa tätä projektia”.

”Meillä on varattu investointirahat vain tähän asiaan”.

”Tuon asian ratkaiseminen ei kuulu minun vastuualueelle, minä hoidan vain tämän hankkeen”.

”Ei tässä ole syytä kytkeä meiltä tähän muita henkilöitä, koska hanke on minun vastuulla”.

Vaikka huomattaisiinkin, että uusi ehdotus on hyvä, on sen läpivienti vaikeaa. Ihmisillä näyttää olevan sellainen ajatusmalli, että muutos osoittaisi alkuperäisen suunnitelman olleen epäonnistunut – kenen syy? Parempi on siis pitää jämäkästi kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta.

Toimittajan roolissa toivoisi, että päättäjät altistuisivat kuuntelemaan aidosti erilaisia vaihtoehtoja ja päättäisivät vasta sitten mikä olikaan se tarve. Harmittavan usein törmäämme nyt tilanteeseen, jossa päättäjä saa tiedon liian myöhään – ”jos tuon olisin tiennyt, olisimme ilman muuta tehneet toisin”.

Syyllisiä tilanteeseen löytyy yhtä lailla meistä kertojista kuin kuuntelijoistakin, joten syyllisten etsiminen on hyödytöntä. 

Totuuden nimissä on sanottava, että on suurin osa yrityksistä ja henkilöistä kiinnostuu aidosti uusista mahdollisuuksista ja alkuperäinen ”määrittely” ei ole esteenä tehokkaammalle ratkaisulle silloin kun sellainen löytyy.


 

Kilpailutusta on pidetty ainoana oikeana tapana valita toimittaja, erityisesti puhelinjärjestelmiä hankittaessa. Operaattorivetoinen markkina on luonut asiakkaille mielikuvan ”kaikkien myyvän ihan samaa”, joten halvin hinta ratkaiskoon toimittajan. Mitä tulee operaattoreiden verkkoon Suomessa ja tämä varmasti pitääkin paikkansa; TeliaSonera, Elisa ja DNA, kaikki kolme tarjoavat kattavan ja kohtuullisen laadukkaan bittien siirtoverkon. (Tällä tarkoitamme myös matkapuhelinverkkoa, sielläkin ääni kulkee bitteinä). Käytännössä merkityksellisiä eroja on vaikea löytää, jos sellaiseksi ei lasketa isompaa sonnia mainoksessa.

Puhelinjärjestelmät tiensä päässä

Puhelinjärjestelmät yrityksissä ovat tulleet tiensä päähän. Kukaan ei itse asiassa halua ostaa puhelinjärjestelmää. Yritykset haluavat, että kommunikaatio omien sidosryhmien, erityisesti maksavien asiakkaiden kanssa on sujuvaa. Kommunikointi asiakkaiden kanssa tapahtuu monilla eri tavoin. Asiakkaat soittavat tietylle henkilölle, hakevat tiettyjä palveluita, yrittävät ymmärtää kotisivujen sisältöä, reklamoivat laskuista jne. Siltikin suurin osa ala toimijoista tarjoaa asiakkaille vain näennäisen edullista minuuttihintaa oman verkon piirissä. Asiakkaan todelliset tarpeet työnnetään sivummalle, niihin ei kenelläkään ole halua sotkeutua. Se mitä asiakas tarvitsee, on mietitty valmiiksi. Ei asiakaspoloisen tarvitse päätään vaivata, sillä suuremmat gurut on tuumailleet asiat valmiiksi. Tämä ajatusmalli on johtanut täysin joustamattomiin palvelupaketteihin, joiden toimintamalli sopii ihan oikeasti vain harvoille yrityksille.

Puhelinjärjestelmämarkkinaa on koko sen olemassaolon ajan vaivannut teknologiavetoisuus. On rakennettu joku tekniikka ja lähdetty myymään sitä yrityksille vahvasti argumentoiden, ”tässä on varmasti kaikki mitä tarvitsette”. Johdannainen tästä on se tosiseikka, että yritysjohto ei tyypillisesti ole kiinnostunut puhelinjärjestelmähankkeista, koska sehän on vain ”välttämätön kuluerä”, eikä sisältöön oikeasti voi vaikuttaa, ”siellä kun on ne tekniset rajoitteet”.

Ketteryys ennen kaikkea

Tietojärjestelmäpuolella on varsinkin viimeisinä vuosina painotettu vaatimusta ketterille järjestelmille (agile solutions). Tietojärjestelmän pitää pystyä kustannustehokkaasti sopeutumaan yrityksen liiketoiminnan vaatimuksiin, eikä päinvastoin. Kysymys kuuluu: Miksi näin ei ole puhelinjärjestelmissä?

No siksi, että ne ovat puhelinjärjestelmiä! Tästä nimenomaisesta syystä koko ajatus puhelinjärjestelmähankkeesta pitää kiireesti haudata. Yrityksen pitää osata vaatia itselleen kommunikaatioratkaisu, joka ihan oikeasti palvelee sen liiketoimintaa, eikä ole vain se ”välttämätön kuluerä”.

Benemen on vuonna 2008  perustettu yritys, joka toimii nimenomaan asiakas -ei teknologialähtöisesti. Mikään yksittäinen järjestelmä tai tekniikka ei voi vastata joustavasti asiakkaan muuttuviin tarpeisiin. Siksi me Benemenissä sisällytämme tarjontaamme eri toimijoilta osioita, jotka istuvat tähän ydinajatukseen. Keskeistä on myös se että asiakkaan ei tarvitse maksaa mitään etukäteen, ainoastaan todellisen käytön mukaan. Jopa käyttäjäkohtaisesti voidaan valita juuri niitä ominaisuuksia, mitä yrityksen työntekijä työtehtäväänsä varten kulloinkin tarvitsee. Teknologiset rajat eivät tule vastaan, koska Benemen palveluinfrastuktuuri on rakennettu yhtenäistämällä johtavien kommunikaatioratkaisuiden parhaat osiot.

Benemen on tuonut markkinoille monia hienoja uusia innovaatioita, innovaatioiden täydellinen hyödyntäminen onnistuu, kun myös puheluliikenne ostetaan meiltä.

Esimerkki 1. Peruskommunikaatiovirta on kiinnostava tietolähde esimerkiksi asiakaspalvelun näkökulmasta. Analysoimalla yrityksen liikennettä saadaan esiin hyvin mielenkiintoisia asioita. Katso linkki: /palvelut/kommunikaatioportaali

Esimerkki 2. Käyttämällä BeneRoute palvelua, voidaan puhelut hoitaa ennennäkemättömän kustannustehokkaasti. BeneRoute ottaa huomioon soittajan käyttämän välineen, soittokohteen, tavoitettavuustiedon ym. saadakseen puhelun hoitumaan mahdollisimman kustannustehokkaasti.

Mutta tiedättekö mitä? Yritys, joka kipeästi tarvitsisi näitä ja monia muita tämänkaltaisia palveluita, on kilpailuttanut liikenteen erikseen ja tehnyt pitkän määräaikaisen sopimuksen pelkästään tästä osiosta! Tämä aiheuttaa sen, että tarjottuja lisäarvopalveluita ja itse asiassa monissa tapauksissa, kun otetaan kaikki kustannukset huomioon, edullisempaa ratkaisua ei voida ottaa käyttöön! Surullista toden totta…

Tähän lopuksi haluamme vielä sanoa, että meillä ei ole mitään kilpailuttamista vastaan, mutta haluamme herättää yrityksen päättäjät ajattelemaan, josko sittenkin panostamalla kommunikaatiojärjestelmään, saisimme kilpailuetua ja ihan konkreettista toiminnan tehostumista aikaiseksi. Me Benemenillä tarjoamme teille kumppanuutta. Me olemme kiinnostuneita asioistanne ja palvelemme ”vaalien välilläkin”, toisin kuin tyypillisesti asiat hoituvat määräaikaisten sopimusten kanssa.

 

 

Myynnin edellytyksenä on kontaktointi oikeiden henkilöiden kanssa – ilman kontakteja ei synny kauppoja – mitä enemmän kontakteja sitä enemmän kauppoja.

Tilanne lähes kaikissa yrityksissä on se, että operatiivinen myyntityö on itseohjautuvaa. Myyjät etsivät ja hoitavat prospekteja ja asiakkaita kukin omalla yksilöllisellä tavallaan ja saavat kauppoja tavoilla, joita ei välttämättä edes tunneta.

Myyntijohto yrittää pysyä mukana erilaisilla seurantamenetelmillä, joista tavallisimpia ovat:

  • Myyjä raportoi tarjouksensa jollain välineellä, tavallisimmin excelillä, osassa yrityksiä myös kirjaamalla tarjoukset CRM:ään.
  • Käyntien seuranta perustuu kirjauksiin CRM:ään. Jos CRM:ää ei ole, seurataan käyntejä excelillä, tai monesti ei mitenkään.
  • Muuta kontaktointia ei yleensä seurata, eikä pystytä seuraamaan mitenkään. Joissain yrityksissä yritetään pakottaa myyjät kirjaamaan puhelut CRM:ään huonolla menestyksellä.
  • Myyntijohto saa myös tietoa muista järjestelmistä. Näistä saadaan raportteja mitä on myyty tai toimitettu. Tämä seuranta on aina jälkijättöistä, eli kertoo vain historiasta.

Nykyisen mallin ongelmat johtamisen näkökulmasta:

  • Tieto on puutteellista ja ohjaamisen tarpeisiin vanhaa.
  • Tieto perustuu liian paljon myyjän kertomuksiin, tai kirjauksiin ja liian vähän todellisiin tapahtumiin.
  • Tieto on usein vain myyjän päässä. Tämä on riski yritykselle: myyjä pitää asiakasta omanaan, vaikka yrityksen pitäisi ”omistaa” asiakas.
  • Yritykset ovat hankkineet CRM -järjestelmiä ja pettyneet, koska ne ovat tuoneet vain kuluja ja lisätyötä, mutta silti ei ole päästy kiinni mitä kentällä NYT tapahtuu.
Myynnin ohjauksen reaaliaikaisuusvaatimus kasvaa koko ajan. Maailma muuttunut niin nopeatahtiseksi, että pelkillä kuukausiraporteilla ei kerta kaikkiaan tule toimeen.
Yhtään kauppaa ei voi tehdä eilen, tai huomenna – jokainen kauppa tehdään aina tänään! Siksi on tärkeää saada mahdollisimman reaaliaikaista tietoa.
Monessa yrityksessä on myyntistrategia. Ongelmaksi jää toimenpiteiden seuranta. On naiivia uskoa, että riittää kun seurataan tuloksia, täytyy seurata myös toimenpiteitä.  On välttämätöntä tietää johtuvatko toivottua heikommat tulokset strategiasta vai toimeenpanosta.
Benemen pyrkii jatkuvasti tuottamaan ratkaisuja, jotka vastaavat arjen haasteisiin aidosti ja konkreettisesti. Benemen toimittaa yritykselle ratkaisuja, jotka tuovat myyntijohdolle elintärkeää tietoa, vaikka nykyisiä toimintatapoja ei muutettaisikaan.

Hyödyt realisoituvat esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

  • Myyntiä voidaan seurata ja ohjata lähes reaaliaikaisesti.
  • Nähdään mitkä asiakkaat ja prospektit ovat yhteydessä yritykseen.
  • Voidaan seurata mihin yrityksiin ja henkilöihin myyjät ovat yhteydessä.
  • Jos yrityksessä on CRM -järjestelmä, voidaan puhelusta muodostaa CRM:ään aktiviteetti automaattisesti käsin koskematta oikeaan asiayhteyteen.
  • Saadaan tietoa myyjien ohjaukseen ja valmennuksessa, esim:
    • ”Katsopas nyt, sinulta ovat unohtuneet nämä tärkeät asiakkaat”.
    • ”Huomaatkos kun kontaktimääräsi on lisääntynyt 20 %, on myös tarjouskanta kasvanut lähes 15 % - hienoa”.
    • ”Pojat katsokaapas, Pekka on kontaktoinut yksin yli puolet uuden tuotteen avainryhmästä ja se näkyy tarjouskannassa, se on hänellä erinomainen.”
    • ”Huomaatteko mielenkiintoisen korrelaation, asiakas on ruvennut lähes kaikissa caseissa soittelemaan meille päin vähän ennen tilauspäätöstään – voitaisiinkos me käyttää tätä tietoa jollain tavalla.”
  • Ratkaisu on joustava, palveluja voidaan käyttää ilman määrä- tai aikasitoumuksia aina tarpeen mukaan.

Kenelle soveltuu?

Ratkaisu soveltuu kaikille niille yrityksille, joita kiinnostaa myynnin seuranta, tai laajemmin asiakasrajapinnan toiminta. Ratkaisun suurin etu tulee esille B to B yrityksissä, joilla on oma asiakasrajapinta. Mitä suurempia ovat asiakas- tai tapahtumamäärät, sitä suurempia ovat välittömät hyödyt.
 

Benemen on laskenut yhdessä lukuisten asiakkaiden kanssa kuinka edullisia ”halvat puheluhinnat” todellisuudessa ovat ja tulokset ovat lähes poikkeuksetta aiheuttaneet toimenpiteitä yrityksissä.

Monet yritykset ovat huomanneet astuneensa ”tarjouskahvimiinaan” - halpa kahvipaketti on kotona kassissa päällimmäisenä, mutta sieltä löytyy myös kasa muuta kallista ja tarpeeseen sopimatonta tavaraa.

Puhelinratkaisujen ”kahvipaketti” näyttää olevan näennäisedullinen minuuttihinta.

Kun lasketaan kustannuksia, kannattaa muistaa perustotuus: puhelu maksaa esim. 6 snt/min ja henkilön aika puhelimessa maksaa vain henkilökulut huomioiden 30 – 100 snt/min. Onko siis säästö puhelumaksussa keskeinen arviointikriteeri kommunikaatioratkaisun hankinnassa?

Kustannusperusteinen tarkastelu on luonnollisesti vain yksi osa ratkaisun valintaa. Kun kustannuksia lasketaan, kannattaa ottaa huomioon ainakin seuraavat asiat:

  • Puhelupaketit ovat useimmiten kalliita, vaikka ne näyttävät edullisilta. Näytetty hinta on aina täyden paketin hinta. Käytännössä tämä ei toteudu koskaan. Vajaista paketeista tulee lisähintaa tyypillisesti n. 20 %, pahimmissa esimerkeissä 60 % yritystasolla laskettuna.
  • Sopimusaika: Jos ns. halpa hinta edellyttää määräaikasopimusta, kannattaa olla erityisen varovainen. Todellinen riski ei ole hintamuutoksessa, vaan tarpeen muutoksessa. Tuskin mikään yritys voi tietää tarkasti toimintaympäristön 3 tai 5 vuoden päähän. Tämän mittaisia sopimuksia on kuitenkin tehty. Jos toimittaja vaatii pitkää sopimusta, mieti mikä siihen on syy ja mitä yrityksenne voittaa sitoutuessaan siihen – marginaalinen säästö puheluhinnassa ei todellakaan voi olla riittävä peruste. Benemenillä on useita kymmeniä asiakkaita ”odotushuoneessa”, jotka haluaisivat tehdä muutoksia tai vaihtaa nykyisen ratkaisun kokonaan, mutta eivät voi sitä tehdä sopimusten määräaikaisuuden vuoksi. Mitä tällainen ”lukko” maksaa yritykselle? Onko kenties -0,5 snt puheluhinnassa riittävä korvaus jäykkyydestä?
  • Mihin muuhun joutuu sitoutumaan ostaessaan ”halpoja puheluita”? Tyypillisiä esimerkkejä:
    • Yrityksen asiakas laitetaan maksamaan moninkertaisesti tämä ”puheluetu”. Esimerkiksi soittaminen mobiilivaihteiden 010- tai 020 –alkuisiin numeroihin maksaa merkittävästi enemmän kuin normaali puhelu.
    • Yritys joutuu käyttämään tarpeeseen huonommin sopivaa järjestelmää, kuin mitä ilman kytköstä olisi mahdollista.
  • Tarjoaako minuuttihinnaltaan halvin tarjous yrityksen toimintaa parhaiden tukevan ratkaisun, vai käykö kenties niin että 1000 euron säästö lisää kustannuksia toisella kustannuspaikalla 10.000 euroa?
  • Miten laskennassa on otettu huomioon joustavuus tilanteiden muuttuessa?
  • Yrityskommunikaation onnistumisella on tulevaisuudessa entistä suurempi merkitys koko yrityksen onnistumisen kannalta.

 
Lisää artikkeleita...


JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL